1982-1983

Joukkuekohtainen tilasto, muistikuvia kaudesta sekä sarjataulukko.

18 Kari Kaupinsalo 36 ott
1 Pirkkalainen Juha 6 ott
20 Roos Hannu 1 ott

3 Arasmo Ari 13 0+2=2 6
7 Hämälkäinen Erik 35 2+1=3 48
6 Hämäläinen Petri 35 4+3=7 22
5 Kuusisto Jarmo 36 5+6=11 38
12 Lukkarinen Timo 30 0+1=1 12
4 Peltonen Jouni 36 4+4=8 26
2 Salo Vesa 36 36 2+9=11 14
21 Tuohimaa Olli 26 0+0=0 12

24 Junnila Mika 12 3+4=7 2
27 Käpynen Tero 36 13+13=26 46
23 Laiho Jari 36 17+16=33 10
22 Numminen Reima 35 8+3=11 34
14 Potila Tapio 30 2+4=6 4
19 Saarinen Heikki 33 3+2=5 4
16 Sjöblom Erik 6 1+2=3 2
11 Tommila Esa 36 10+11=21 27
13 Torkki Jari 34 13+17=30 34
9 Tuohimaa Pasi 36 7+9=16 40
10 Tuominen Olli 30 10+5=15 6
8 Vehmanen Jorma 35 13+9=22 12
25 Vehmanen Vesa 36 4+4=8 18

Muistikuvia tästä joukkueesta

Kun Lukko kaudella 2001-02 toteutti ”Omat pojat pelaavat”-projektiaan, niin tuskinpa moni enää Rauman ulkopuolella muistaa, että ensimmäisen kerran Lukko toteutti kyseistä projektia jo kaudella 1982-83. Kun 2000-luvulla kyseessä oli ”vapaaehtoinen pakko”, niin kaudella 1982-83 se oli kaikkea muuta. Talous oli kuralla, vähät rahat oli hassattu aiempina vuosina tullista tulleisiin muka-vahvistuksiin ja omat hyvät pelaajat järjestään menetetty muihin seuroihin maalivahti Kari Kaupinsaloa lukuunottamatta. Ja Kaupparikin olisi päässyt, mutta hänelle kotiseutu oli aina tärkeämpi kuin muualle lähtö.

Edellisen kauden joukkueesta oli lähtenyt mm. Ismo Villa Ässiin (tietysti), elämänsä kauden pelannut Jarmo Huhtala takaisin Ilvekseen, Petteri Lehto Turkuun sekä epäonnistuneen paluun kotikaupunkiinsa tehnyt Jouni Rinne Forssan Palloseuraan 1-divisooonaan. Tilalle ei muista liigajoukkueista hankittu enää vahvistuksia (koska ei ollut rahaa), vaan näyttöpaikka annettiin ennakkoluulottomasti omille junioreille (joissa oli silloin poikkeuksellista lahjakkuutta). Ainoa Rauman ulkopuolelta tullut ”vahvistus” oli jostain kakkosdivisioonan joukkueesta ilmestynyt humupekka Timo Lukkarinen.

Valmentajaksi tuli juniorijoukkueita aiemmin luotsannut Risto Kaitala, ja hän nosti liigaan mm. nimet Erik Hämäläinen, Jari Torkki ja Vesa Salo. Heistä siis Torkki oli jo esiintynyt yhden kerran kaudella 1981-82, muut olivat täysin keltanokkia liigassa. Nuoren joukkueen kapteeniksi Kaitala nimesi nuoren pelaajan, 21-vuotiaan Jarmo Kuusiston, joka aloitti iästään huolimatta jo neljännen liigakautensa. Kokenut Jorma Vehmanen ilmoitti jo ennen kauden alkua pelaavansa viimeistä liigakauttaan, ja luopui kapteenin tehtävästä samalla kun toimi pelaamisen ohessa joukkueen apuvalmentajana.

Yksittäisistä peleistä on jäänyt mieleen Helsingin IFK:n toinen vierailu Raumalle runkosarjan lopussa. HIFK:n maine kovan pelin joukkueena oli silloin vielä kovempi kuin nykyään, pelasivathan joukkueessa sellaiset kovanaamat kuin Tony Arima, Carey Wilson, Anssi Melametsä, Arto Jokinen, Pertti Lehrtonen, Hexi Riihiranta ja ns. silmänkääntötempuistaan mainetta saanut Matti Hagman.

HIFK on aina sytyttänyt raumalaiset, eikä silloinenkaan peli ollut poikkeus. Vaikka Lukko oli sarjassa jumbo, halliin marssi poikkeuksellisesti reilusti yli 3000 katsojaa, ja varsin värikkään pelin he näkivätkin. Peli oli täysin Lukon hallussa kolmannen erän puoliväliin saakka, jolloin HIFK:n valmentaja Jorma Rikala määräsi pelaajansa ehkä tahallisesti vahingoittamaan Lukon nuorukaisia. Taklaukset kovenivat, kädet nousivat aina ylös taklauksissa ja Lukon pelaajien polvet olivat kovilla. Matti Hagmanin mailakin heilui varsin korkealla joka tilanteessa. Risto Kaitala oli tilanteen tasalla, ja määräsi myös voimaa kaukaloon. Tero Käpynen ja Reima Numminen tekivätkin työtä käskettyä, ja haastoivat HIFK:n kovan pelin ruummiillistumat Wilsonin ja Riihirannan tappeluun. Hanskat tippuivat, ja kas kummaa: Helsingin herrat huomasivat yhtäkkiä häviävänsä maalaisjunteille. Reima Numminen pyöritti Carey Wilsonia pitkin Äijänsuon jäätä niinkuin vain Numminen osaa, ja Tero Käpynen nosti Hexin seinälle yhdellä kädellä pitäen toista kättään lyöntiasennossa. Lopulta Käpynen armahti kovasti punastuneen Riihirannan, eikä siinä iskuja vaihdettu yhtään, toisin kuin Nummisen ja Wilsonin tappelussa.

HIFK lopulta nousi itse pelissä Lukon ohi 3-3-tasapelistä 5-3-voittoon tehden heti tuon tappelun jälkeen nuo kaksi maalia, mutta raumalaiskatsojia ilahdutti kovasti Nummisen ja Käpysen esitys.

Kyyti oli muuten kylmää koko kauden ajan, ja oikeastaan koko ajan oli selvää, että runkosarja on Lukolle vain treeniä karsintasarjaa ajatellen. Niinpä oli pienoinen yllätyskin, että Lukko kauden aikana keräsi 16 pistettä, joilla se tosin oli sarjassa selkeästi jumbona. Edellä oli kaksi joukkuetta 23:ssa pisteessä, Kiekkoreipas Lahdesta ja mahalaskun tehnyt Oulun Kärpät. Lukko oli selvä karsija, mutta Kärppien ja Kiekkoreippaan välillä käytiin uusintaottelu karsimaan joutujasta, ja lahtelaiset hakivat Oulusta makean vierasvoiton 7-2. Näin Lukko sai karsintasarjaan seurakseen Oulun Kärpät.

Runkosarjassa Lukko oli esittänyt ajoittain niin hyviä otteita, että karsintasarjaan joukkue lähti luottavaisena. Vastaansa Lukko sai paras viidestä-systeemillä pelattavaan sarjaan 1-divisioonan ylivoimaisen voittajan HPK:n, joka oli kolmatta kertaa peräkkäin liigakarsinnoissa. Eniten Lukkoa askarrutti ennen sarjan alkua se, miten HPK:n loistava kanadalaismaalivahti Benoit Perreault saadaan yllätettyä. Perreault oli tullut Hämeenlinnaan kesken kauden, ja sen jälkeen HPK ei ollut hävinnyt peliäkään runkosarjassa, eikä Perreaultin taakse tehty kertaakaan kolmea maalia enempää.

Ensimmäisen pelin Hämeenlinnassa HPK voitti helposti 6-3, mutta ainakin Raumalla se tulkittiin vain työtapaturmaksi. Selvää oli, että sarjapaikkansa säilyttääkseen Lukon piti kuitenkin voittaa yksi peli myös Hämeenlinnassa, joka tiedettiin jo silloin vaikeaksi paikaksi pelata. Kotiotteluissa ei vaikeuksia pitänyt ollakaan…

Arki tuli eteen nopeasti. Toiseen peliin Äijänsuolle saapuneet yli 3000 katsojaa ehtivät tuskin kunnolla halliin sisälle, kun HPK jo meni Hannu Savolaisen maalilla 1-0- johtoon vain 18 sekunnin pelin jälkeen. Sen jälkeen Kerho takoi nopeasti 3-0-johdon vajaassa kolmessa minuutissa, ja peli oli selvä. Lisää tuskaa raumalaisille toivat paikalle omiaan kannustamaan saapuneet hämeenlinnalaiset, joille reissu oli antoisa. HPK poistui kotimatkalle reipas 6-1-voitto taskussaan, ja varmaan jokaiselle oli jo selvää, ettei Lukko enää selviä tästä.

Ei selvinnytkään. Kolmannen pelin HPK voitti kotonaan 3-0, ja nousi liigaan. Hämeenlinnan reissulta oli valmentaja Kaitala jättänyt poliisinsa Reima Nummisen kotiin, sillä Nummisen ja muutaman HPK:n pelaajan välillä oli jo edellisessä pelissä ollut käsikähmää, ja Numminen uhosi veristä kostoa. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, kiitos Kaitalan.

Toinen karsijapari oli Kärpät-JoKP, ja se olikin paljon tiukempi pari. Molemmat voittivat kotipelinsä, ja Kärpät säilytti liigapaikkansa voitoin 3-2.

Kauden loputtua Lukon A-nuoriin kelpaavat liigapelaajat (eli lähes koko liigajoukkue)kävivät vielä pelastamassa A-nuorten sarjapaikan, ja nuijivat Savonlinnan Pallokerhon A-junnut karsintasarjassa. Näin edes jotain voitettua jäi kaudesta käteen.

Jääkiekkokauden päätyttyä Lukon nuorten pelaajien kuten Kuusiston, Hämäläisen, Salon, Tommilan ja Torkin ympärillä kävi kova kuhina, kun liigaseurojen edustajat heiluttelivat isoja setelitukkuja nuorukaisten nenien edessä. Myös maalivahti Kari Kaupinsalo oli lähtökuopissa, sillä divarissa pelaaminen ei huippuvahtia kiinnostanut. Kaupparin sopimus HIFK:n tai Jokerien kanssa oli erittäin lähellä, mutta lopulta kotiseuturakkaus voitti, Kauppari raapusti nimensä Lukon tarjoamaan jatkopahviin, ja kun tämä tuli julki, seurasivat edellä mainitut nuoret perässä vanhemman esimerkkiä, ja jäivät kaikki Lukkoon seuraavaksi kaudeksi. Tämä jos mikä antoi uskoa, että ehkä Lukko sittenkin vielä joskus liigassa pelaa, vaikka kaikki ns. asiantuntijat ennustivat ettei Lukko nouse takaisin liigaan ainakaan 1900-luvulla.

Roku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *